Luonto inspiraationa

Peurat ovat toistuva teema taiteessani. Ne ovat kuin sisäisiä kuviani. En tiedä miksi. Mutta se on vain niin. Ne ovat mielestäni maskuliinisiä. Niitä ei voi verrata hevosiin. Hevoset ovat naisellisia eläimiä. Ne eivät yksinkertaisesti säteile samaa voimakkuutta ja potenssia. Vierailin Floridassa muutama vuosi sitten erään konservaattorin luona. Työhuoneessaan hanellä oli iso täytetty peura, jolta vielä puuttui yltä nahka jolloin kaikki lihakset olivat selvasti esillä. Lihakset olivat taitavasti veistetty muovista. Michelangelo ei olisi voinut muotoilla paremmin. Olin niin innostunut peurasta, että jos minulla olisi ollut isompi asunto niin olisin pakottanut hänet myymään peuramallin minulle. Se on yksi niistä harvoista kerroista jolloin olin todella harmissani että minulla ei ollut kameraa mukana.

Motiivi metsästäjän ja peuran valilla on kuin kuninkaiden kohtaaminenOlen itse myös metsästäjä, mutta pidän silti metsästystä tragediana.
Piirrosmaailmassani peurat eivät koskaan pakene. Ne jäävat henkiin
vain metsästäjän armosta. Peura voi ainoastaan vaikuttaa kauneudellaan ja rohkeudellaan. Metsästäjä päättää elämästä ja kuolemasta. En koskaan piirrä kuolleita peuroja

Outoa kyllä, en tunne samaa vetoa hirviin. HIrvet olen aina luonnostellut juuri tapettuina. Ne ovat vain rekvisiitta, todistus metsästäjän voimasta ja
miehekkyydestä. Palkinto, ja ylistys metsästajan ylpeydelle ja
voimakkuudelle.

Utan titel.
Signerad Leif 2006.
Tusch på akvarellpapper.